Quiske haastatteli vuoden 2020 pienvenesoutajaa Pekka Mäkelää. Hän voitti näytöstyyliin lähes kaikki SM-kisat. Uusi soutukuningas.
Kerro hieman itsestäsi ... ikä, paino, pituus, perhe, harrastukset.
Pekka Mäkelä, ikä 43v, paino 77kg, pituus 184cm ja siipiväli 192cm. Asun Tampereella ja edustan Takon Soutajia. Työskentelen Pihlajalinnassa ohjelmistoarkkitehtina. Perheeseeni kuuluvat vaimo ja 13- ja 11-vuotiaat lapset. Vanhempi lapsista aloitti olympiasoudun tänä kesänä. Muita harrastuksiani ovat koiran (labradorin noutaja) kanssa lenkkeily ja koiran koulutus. Syksyisin käymme lintumetsällä ja kisataan noutajien metsästyskokeissa.
Milloin aloitit soudun ja mikä toi sinut soudun pariin?
Soudun aloitin vuonna 2010, kun silloinen työkaverini Perttu Kivimäki houkutteli mukaan Takon kirkkovenejoukkueeseen. Laji ei ollut aivan uusi, koska 2000-luvun alussa olin soutanut Sulkavan muutaman kerran opiskelija- ja työporukalla. Silloin ei ollut kiire maaliin, vaan keskityttiin hauskan pitoon.
Missä vaiheessa aloitit tavoitteellisen harjoittelun ja miten?
Itselläni ei ole kilpaurheilutaustaa. Säännöllisen harjoittelun aloitin vasta 30-vuotiaana, kun innostuin kirkkovenesoudusta. Ensimmäisen oman puuveneyksikön hankin vuonna 2012 ja molemmat lajit ovat olleet mukana siitä alkaen. Jatkuva kehittyminen ja onnistumiset kilpailuissa toivat lisää motivaatiota harjoitteluun.
Onko sinulla valmentaja?
Minulla ei ole ollut valmentajaa ja harjoittelu on tapahtunut enemmän ja vähemmän fiilispohjalta. Harjoituspäiväkirjaa en ole pitänyt ja harjoitukset olen aina keksinyt lennosta. Vuosien saatossa oma valmennusosaaminen on parantanut ja olen huomannut minkälainen treeni itselläni toimii.
Ensimmäisen harjoitusohjelman (kesto 1kk) sain Kaukajärven SM-kisoihin viime elokuussa. Ohjelman teki Jukka-Pekka Kauppi ja se toimi sen verran hyvin, että toiveissa on saada valmennusapua Jukka-Pekalta myös jatkossa.
Kerro viime vuosien kesä- ja talviharjoittelustasi.
Yritän tehdä viikossa 5-6 harjoitusta, joista tehoharjoituksia 1-2. Soutua harrastan ympäri vuoden. Avovesikautena soudan puuveneyksikköä, coastal-, ja kirkkovenettä. Talvitreeniin kuuluu ergo-soutua slideilla sekä treeniä Takon altaalla. Lisäksi talvella hiihdän, jos vaan on kelejä. Juoksulenkkejä teen ympäri vuoden. Lisäksi tavoitteena on puntti tai kuntopiiri kerran viikossa, mutta ne jää aika usein väliin.
Varsinaisten harjoitusten lisäksi teen paljon kevyttä palauttavaa liikuntaa. Käytännössä se on koiran kanssa polkujuoksua ja työmatkapyöräilyä.
Millaisia teknisiä mittavälineitä olet käyttänyt ja miten (kunnon, tekniikan, välineiden mittaamiseen)?
Sykemittaria en ole enää viime vuosina käyttänyt. Vesillä kellotan vakiolenkkejä, jotka ovat hyviä mittareita kunnon ja välineiden testaukseen. Tänä kesänä olen mitannut kiihtyvyyskäyrää Quiskeen soutusovelluksella. Siitä on ollut apua mm. airojen testauksessa.
Suurin apu soututekniikan ja -välineiden kehittämisessä ovat olleet muut Takon pienvenesoutajat. Porukalla mietimme parannuksia tekniikkaan ja välineisiin. Testaamme ristiin toistemme veneitä, harjoittelemme peesausta ym. Parhaat tekniikka- ja välinevinkit olen saanut Pertulta. Lisäksi Takon perämiehellä Olavi Pirisellä on tärkeä rooli. Olavi on taitava puuseppä ja tekee puusta lähes mitä vaan. Hän on toteuttanut meidän lukuisat kehitysideat.
Mitä mieltä Coastal-soudusta?
Coastal-veneen hankin täksi kesäksi. Sillä soutaminen on ollut mukavaa vaihtelua puuvenesoutuun. Coastal-veneellä pääsee vesille tuulisemmallakin kelillä. Tekniikan ja soutuasennon suhteen on tullut monia ahaa-elämyksiä, joita olen yrittänyt soveltaa myös puuveneyksikköön. Coastal-veneellä soutaen on tarkoitus jatkaa kautta pidemmälle syksyyn kuin aikaisemmin. Sen kanssa ei tarvitse murehtia veneen kuivumista kuten puuveneessä.
Mitä tekisit toisin jos voisit palata soutuharrastuksessasi alkupisteeseen?
Ensimmäiseksi opettelisin soutamaan olympiasoutuveneellä. Harvoille se on mahdollista, mutta tekniikkaan kannattaa alussa panostaa. Itse olen ostanut seitsemän puuveneyksikköä, joista osa on ollut heräteostoksia. Onneksi kohtuuhintaiset veneet saa myytyä helposti eteenpäin. Alussa puuveneiden ominaisuudet ja säädöt tuntuivat lähes salatieteeltä. Uuden soutajan kannattaa kysellä neuvoa kokeneemmilta ja yrittää poimia itselle sopivat asiat.
Miten suomalainen soutu saataisiin lentoon?
Laji tarvitsee lisää harrastajia. Uskon, että potentiaalisia harrastajia olisi paljon, jos ne saataisiin oikein sisäänajettua lajiin. Tärkeintä on saada uudet soutajat rantaan kokeilemaan lajia. Moni voi jäädä koukkuun jo ensimmäisestä kerrasta. Monesti se ei kuitenkaan riitä, koska kynnys soudun aloittamiseen on melko iso. Seurojen kannattaisi enemmän panostaa uuden soutajan polkuun. Kirkkoveneeseen on periaatteessa uuden soutajan helppo tulla, mutta monesti tekniikkaopastus jää lyhyeksi: "istu ja vedä". Ensimmäinen harjoitus menee paniikissa ja jos siitä selviää, niin saattaa tulla uudestaan. Alussa tekniikan opettelu ja opastus on paljon helpompaa sisäsoudussa ja pienveneellä kuin kirkkoveneessä. Kun tekniikka on hallussa ja pääsee tekemään laadukkaita treenejä mielellään vielä täydessä kirkkoveneessä, niin fiilis on niin hieno, että varmasti haluaa lisää.
Oman veneen säilyttäminen ja kuljetus on monelle ongelma, vaikka kiinnostusta lajiin olisi. Seurojen kannattaa hankkia yhteiskäyttöisiä veneitä ja olisi hienoa, jos kisajärjestäjiltä voisi vuokrata veneen, kuten coastal-soudussa. Vuokra- ja yhteisveneiden osalta ongelmana on usein säädöt. Venettä ei voi säätää itselleen sopivaksi ja vaikka voisi, niin sitä ei osata tehdä. Huonoilla säädöillä soutaminen ei ole nautinto. Puuveneiden suosio voisi kasvaa, jos veneet ja säädöt eivät olisi niin yksilöllisiä, vaan lähempänä toisiaan. Lisää sääntöjä en halua, vaan avoimempaa keskustelua soutajien ja myös veneen valmistajien kesken. Mielestäni ideaalitilanne olisi, että esim. Sulkavalla voisi vuokrata veneen, jolla soutaminen tuntuu lähes samalta kuin oman seuran veneellä.
Terveiset suomalaisille soutajille
Soutu on hieno laji, josta voidaan olla ylpeitä. Samassa veneessä ollaan!